tiistai 20. lokakuuta 2015

Nostalgiaa kirjastosta syysloman ratoksi

Meilläpäin tämä viikko on syyslomaa ja ollaan yritetty keksiä lasten kanssa jotain tavanomaisesta vähän poikkeavaa toimintaa. Kalliiden ja uuvuttavien (uskokaa pois, meidän tiimin kanssa simahtaa kovemman luokan urheilijakin ;D) ulkomaan matkojen sijaan olemme pyrkineet satsaamaan yhteiseen aikaan ja touhuamaan jotain, ehkäpä jopa unohdetun perinteistä, mutta vitsi niin mukavaa tekemistä!

Viikonloppuna teimme metsäretken lähistöllämme oleville Kirkkokiville. Kirkkokivet muodostuu valtavan kokoisista siirtolohkareista, jotka muodostavat hienon ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Paikan päällä on makkaranpaistopaikka ja hiljattain kivien yhteyteen on rakennettu myös laavu. Reitti tienreunasta kiville on mukavaa metsä/suopolkua, mitä meidänkin naperot pääsi etenemään ihan mukavaa vauhtia. (Kuvat taas valitettavasti räpsitty puhelimella)






Toista hauskaa puuhaa harrastettiin tänään sivistyksen parissa. Kävimme pitkästä aikaa lasten kanssa kirjastossa ja kuinka riemuissaan lapset olivatkaan! Lainakassiin koppasin mukaan itselle nostalgisia kirjoja, mitkä ovat tulleet itselle tutuksi jo lapsena. :) Voi pojat, näiden kanssa aika kuluu rattoisasti. Näillä kuvilla osallistun tämän viikon MakroTex-haasteeseen missä aiheena: nostalgia.


16 kommenttia:

  1. Kirjat ovatkin oiva tapa palata takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen uudestaan ja uudestaan. Upeat maisemat.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  2. Pekka Töpöhäntää luin juuri viime viikolla, ja olipa kyllä aikamoisen nostalginen olo. Teksti oikein huokui mennyttä aikaa ja puutalokaupungin henkeä.

    VastaaPoista
  3. Hienot lohkareet. Ja Pekka Töpöhäntä ja Pupu Tupunaa on itsekin lapsuudessa tullut luettua.

    VastaaPoista
  4. Näitä kirjoja on luettu omille lapsille ja nyt lapsenlapsille.

    VastaaPoista
  5. Hienot tavat viettää syyslomaa, ja aika nostalgista myös!:D Mekin on miehen kanssa löydetty retkeilyn ihmeellinen maailma lapsuuden jälkeen, lapsia ei kyllä ole saatu mukaan, kun ovat jo isompia. Jos vielä heittäisimme nämä läppärit ja tabletit nurkkaan ja lukisimme iltaisin kirjoja...Tuskin sentään!;D

    VastaaPoista
  6. Kallionlohkareet edustavat minullekin nostalgiaa. Koulusta käytiin aina syksyllä suunnistamassa metsässä jossa oli pieniä kallioita.

    Vanha kunnon Pekka Töpöhäntä ja monet muut lastenkirjat tuli luettua kirjastosta, ja omiakin oli kotona.

    Hyvä tasapaino perheessä kun on kivaa ulkona ja kodin seinien sisällä. Retkeilyä ja kirjoja, onnistunut yhdistelmä :)

    VastaaPoista
  7. Kirkkokivet - onpa hieno ja mielenkiintoinen paikka!
    Perheen kiireetön yhdessäolo ja tekeminenhän on nykyään asiantuntijoidenkin mukaan lapsille lomalla tärkeämpää kuin kiiruhtaminen turistinähtävyydestä toiseen. :)

    VastaaPoista
  8. Ylärivin kirjat ovat niin tuttuja!

    VastaaPoista
  9. Voi kun on jännittävä paikka. En ole koskaan käynytkään moisessa. Ihanan tuttuja kirjoja olette lainailleet. Joko kaikki on luettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kaikkia kirjoja ei ole vielä luettu. Muutama vielä loman loppupäivillekin. :)

      Poista
  10. Lukeminen on hyvä harrastus! Ja voi Pupu Tupuna sentään, niin ihana ;)

    VastaaPoista
  11. Noille suurimmille kiville ei ehkä ihan hetkessä ainakaan ilman apuvälineitä kiipeä sillä ovat korkeudeltaa 12 ja 18 metriä. Pienemmille lohkareille pääsee kyllä kiipeämään. :)

    VastaaPoista
  12. Ihana Puputupuna! Meilläkin on yksi kirjastosta lainassa. Tutut lapsuuden kirjat ovat nostalgisia ja tutut paikat vuosien takaa.

    VastaaPoista
  13. Mahtavan näköisiä lohkareita, näyttää hyvin mielenkintoiselta paikalta:)
    Pekka Töpöhäntä on myös minun muistoissani:)

    VastaaPoista
  14. Pekka Töpöhäntä ja Pupu Tupuna oli itselleni lapsuudessa niitä lemppareita.

    VastaaPoista