Kuten olen jo tainnut mainitakin, olen pukeutumiseltani yleensä melko tummanpuhuva, ellen jopa täysin musta, tyyppi. Lapsien myötä olen kuitenkin pikkasen rohkaistunut käyttämään värejä, mutta pastellit ei niin todellakaan ole minun juttu. Kenkien kohdalla päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen (puoliksi pakon edessä, sillä kokoani oli tarjolla vain tämä v.keltainen ja mintunvihreä, joihin molempiin kyllä ihastuin). Kyllä nyt kelpaa köpsötellä!
Nyt seuraa paljastus. Olen ollut kamala nappifoobikko. Lapsena minulla ei saanut olla mitään vaatteita, missä oli nappeja, tai sai, mutten suostunut pukemaan niitä ylleni (farkkuja ja niiden nappeja ei lasketa). Minua jopa inhotti jos jollain lähelläni olevalla ihmisellä oli yllään vaate, jossa oli paljon nappeja. Mummolla oli esimerkiksi paita, missä oli edessä tiheään napitettu nappilista ja se oli minusta AIVAN KAMALA! Huvittavaa, mutta valitettavan totta. :D Koin parikymppisenä kesätöissä kauhunhetkiä ja käänteen fobiani suhteen, sillä työpaitoinamme oli pikeepaidat. Rehellisyyden nimissä olin kauhuissani, mutta ei auttanut muu kuin hyväksyä tilanne. Ehkä kyseinen työpaita oli hyvästä, sillä nappifobiani on lieventynyt kummasti. En edelleenkään rakasta vaatteita, missä on mielettömästi nappeja, mutta itse napeista on tullut kivoja...etenkin askartelussa ja käsitöissä. ;) Olen jopa alkanut hieman hamstrata nappeja. Tein tänään taas "pienen" lisäyksen kokoelmiin, kun piipahdin kirjakaupassa.
Napikasta päivänjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti