Terveisiä tavaralasta!

Kaikki ketkä minut tuntevat, tietävät, että tämän akan hamstraamisen taso on pula-ajan mummojen luokkaa. Ellei toisinaan jopa pahempaa. Miehenihän ei voi tätä piirrettä minussa sietää, materian arkkivihollinen kun on. Sanomattakin siis selvää, että meillä usein kehityskeskustelujen puheenaiheena ovat tavarani ja niiden säilytys. Eivätkä lapsosemme helpota perheemme tavarapaljoutta yhtään. Päinvastoin.

Naisille tavaroista luopuminen (meinasin kirjoittaa "tavarasta luopuminen", mutta se sai asian kuulostamaan joltain muulta kuin olisi tarkoitus...) ei tunnu kuitenkaan olevan kovin helppoa. Tiedän siis, etten ole yksin "ongelmani" kanssa, vaan kanssasisaria löytyy.

Pukkasin taannoin säilytystäni hieman uudelle uralle. Ehei, emme puhu siis missään nimessä minkään tavaran pois heittämisestä tai mistään luopumisesta. Puhumme siitä mitä kaiken maailman tavaroiden säilyttämisestä voi tehdä entistäkin kivempaa. En ole toki ensimmäisenä keksinyt tätä, mutta kokeilin vuorostani ja ihan jopa innostuin.

Askartelin siis säilytyslaatikolle uuden ilmeen! Wuhuu!
Keräilen aina kaikki mahdolliset kenkälaatikot, mitä vain saan, koska olen huomannut niiden olevan aivan loistavia pikkusälän säilytykseen. Kenkälaatikko sellaisenaan on vain usein tylsän näköinen, joten ammensin jälleen kerran silppulaatikkoani ja tadaa. Vähän vielä pintaan satiininauhaa ja pitsiteippiä niin avot! Helppoa ja nättiä.

Jahka saan näitä toivon mukaan jossain vaiheessa lisää aikaseksi, saan valtaamani avohyllynkin näyttämään hauskemmalta. Tähän sievään laatikkoon pääsivät valmiiksi askartelemani onnittelukortit. :)

Aurinkoisia päiviä teille! :)